-
1 kopeilu
arrogance (noun)haughtiness (noun)* * *• arrogance -
2 koppavuus
• arrogance• haughtiness -
3 häikäilemättömyys
yks.nom. häikäilemättömyys; yks.gen. häikäilemättömyyden; yks.part. häikäilemättömyyttä; yks.ill. häikäilemättömyyteen; mon.gen. häikäilemättömyyksien; mon.part. häikäilemättömyyksiä; mon.ill. häikäilemättömyyksiinarrogance (noun)impudence (noun)lack of consideration (noun)unscrupulousness (noun)* * *• impudence• brutality• lack of consideration• ruthlessness• unscrupulousness• arrogance -
4 julkeus
yks.nom. julkeus; yks.gen. julkeuden; yks.part. julkeutta; yks.ill. julkeuteen; mon.gen. julkeuksien; mon.part. julkeuksia; mon.ill. julkeuksiinarrogance (noun)assumption (noun)audacity (noun)effontery (noun)effrontery (noun)front (noun)immodesty (noun)impudence (noun)insolence (noun)presumption (noun)* * *• immodesty• rudeness• presumption• insolence• impudence• impertinence• effrontery• brashness• boldness• audacity• assumption• arrogance• front -
5 kopeus
yks.nom. kopeus; yks.gen. kopeuden; yks.part. kopeutta; yks.ill. kopeuteen; mon.gen. kopeuksien; mon.part. kopeuksia; mon.ill. kopeuksiinarrogance (noun)haughtiness (noun)* * *• arrogance• haughtiness• proudness -
6 pöyhkeys
yks.nom. pöyhkeys; yks.gen. pöyhkeyden; yks.part. pöyhkeyttä; yks.ill. pöyhkeyteen; mon.gen. pöyhkeyksien; mon.part. pöyhkeyksiä; mon.ill. pöyhkeyksiinarrogance (noun)conceit (noun)haughtiness (noun)ostentation (noun)* * *• arrogance• ostentation• conceit• haughtiness -
7 röyhkeys
yks.nom. röyhkeys; yks.gen. röyhkeyden; yks.part. röyhkeyttä; yks.ill. röyhkeyteen; mon.gen. röyhkeyksien; mon.part. röyhkeyksiä; mon.ill. röyhkeyksiinarrogance (noun)gall (noun)impudence (noun)insolence (noun)* * *• insolence• arrogance• gall• impudence -
8 ylimielisyys
yks.nom. ylimielisyys; yks.gen. ylimielisyyden; yks.part. ylimielisyyttä; yks.ill. ylimielisyyteen; mon.gen. ylimielisyyksien; mon.part. ylimielisyyksiä; mon.ill. ylimielisyyksiinarrogance (noun)haughtiness (noun)presumptuousness (noun)pride (noun)* * *• recklessness• arrogance• disregard• haughtiness• pride• presumptuousness -
9 ylpeys
yks.nom. ylpeys; yks.gen. ylpeyden; yks.part. ylpeyttä; yks.ill. ylpeyteen; mon.gen. ylpeyksien; mon.part. ylpeyksiä; mon.ill. ylpeyksiinarrogance (noun)haughtiness (noun)pride (noun)* * *• arrogance• haughtiness• proudness• pride -
10 hävyttömyys
yks.nom. hävyttömyys; yks.gen. hävyttömyyden; yks.part. hävyttömyyttä; yks.ill. hävyttömyyteen; mon.gen. hävyttömyyksien; mon.part. hävyttömyyksiä; mon.ill. hävyttömyyksiinbrass (noun)cheek (noun)effrontery (noun)face (noun)gall (noun)impertinence (noun)impudence (noun)insolence (noun)lip (noun)shamelessness (noun)* * *• gall• effrontery• impertinence• arrogance• boldness• brass• cheek• cheekiness• insolence• shamelessness• impudence• face• lip• rudeness• sauciness -
11 röyhkeä
yks.nom. röyhkeä; yks.gen. röyhkeän; yks.part. röyhkeää röyhkeätä; yks.ill. röyhkeään; mon.gen. röyhkeiden röyhkeitten röyhkeäin; mon.part. röyhkeitä; mon.ill. röyhkeihin röyhkeisiinarrogant (adje)barefaced (adje)bold (adje)brash (adje)brazen (adje)cheeky (adje)fresh (adje)impudent (adje)insolent (adje)insulting (adje)presumptuous (adje)unblushing (adje)nervy (noun)* * *• bold• brash• assure• brazen• cheeky• impudent• fresh• insulting• barefaced• arrogance• arrogant• nervy• presumptuous• rude• unashamed• unblushing• unscrupulous• insolent -
12 turhamaisuus
yks.nom. turhamaisuus; yks.gen. turhamaisuuden; yks.part. turhamaisuutta; yks.ill. turhamaisuuteen; mon.gen. turhamaisuuksien; mon.part. turhamaisuuksia; mon.ill. turhamaisuuksiinconceit (noun)vainglory (noun)vanity (noun)* * *• ostentation• vanity• vainglory• self-satisfaction• pretension• egotism• conceitedness• conceit• arrogance• affectation• self-conceit -
13 kopeus
nounarrogance fhauteur forgueil m -
14 ylimielisyys
nounarrogance fprétention fxxxmépris m -
15 ylpeys
nounarrogance ffierté forgueil m
См. также в других словарях:
arrogance — [ arɔgɑ̃s ] n. f. • 1160; lat. arrogantia ♦ Insolence méprisante ou agressive. ⇒ fierté, hauteur, insolence, présomption, suffisance, 1. superbe. Air d arrogance. ⇒ mépris. Répondre avec arrogance. ⇒ 1. morgue. L orgueil « ne déplaît tant que… … Encyclopédie Universelle
arrogance — ARROGANCE. s. f. Fierté, orgueil, présomption, qui fait qu on s attribue un mérite, un droit, une autorité qu on n a pas. Sotte arrogance. Arrogance insupportable. Parler avec arrogance … Dictionnaire de l'Académie Française 1798
arrogance — Arrogance. s. f. Fierté, orgueil, presomption par laquelle on s attribuë un merite, un droit, une authorité que l on n a pas. Sotte arrogance. arrogance insupportable. parler avec arrogance … Dictionnaire de l'Académie française
Arrogance — Ar ro*gance, n. [F., fr. L. arrogantia, fr. arrogans. See {Arrogant}.] The act or habit of arrogating, or making undue claims in an overbearing manner; that species of pride which consists in exorbitant claims of rank, dignity, estimation, or… … The Collaborative International Dictionary of English
Arrogance — or arrogant may refer to: *Excessive Pride *HubrisIn entertainment: *Arrogance (band) … Wikipedia
arrogance — (n.) c.1300, from O.Fr. arrogance (12c.), from L. arrogantia, from arrogantem (nom. arrogans) assuming, overbearing, insolent, prp. of arrogare to claim for oneself, assume, from ad to (see AD (Cf. ad )) + rogare ask, propose (see ROGATION … Etymology dictionary
arrogance — Arrogance, Arrogantia, Insolentia, Fastus, Ferocitas. Il est venu en si grande arrogance, que, etc. Processit eo insolentiae, vt, etc … Thresor de la langue françoyse
arrogance — index contempt (disdain), contumely, disdain, disrespect Burton s Legal Thesaurus. William C. Burton. 2006 … Law dictionary
arrogance — [n] exaggerated self opinion airs, aloofness, audacity, bluster, braggadocio, brass*, cheek*, chutzpah*, conceit, conceitedness, contemptuousness, crust*, disdain, disdainfulness, ego, egotism, gall, haughtiness, hauteur, high handedness, hubris … New thesaurus
arrogance — [ar′ə gəns, er′ə gəns] n. the quality or state of being arrogant; overbearing pride or self importance: also arrogancy … English World dictionary
arrogance — (a ro gan s ) s. f. Orgueil accompagné de manières hautaines et de prétentions téméraires. Langage plein d arrogance. C est le comble de l arrogance. • Ton arrogance insigne Ne mériterait pas qu on te fît cet honneur, VOLT. Tancr. III, 6. • D … Dictionnaire de la Langue Française d'Émile Littré
